Ajatusmaailman pyörittelyä

Hello, long time no see.. Olen tosi huono raahaamaan itseäni koneelle kirjoittelemaan, jos fiilis ei ole ylimmillään. Nyt kun kiinnostus ei ole ollut huipussaan, ei ole ollut kamalasti motivaatiota kirjoittaakaan. Missään nimessä en kuitenkaan ole mitään lopettamassa :)

Viime päivinä olen aika paljon pohtinut omaa ajatusmaailmaani ja suhdettani tähän niin sanottuun "fitness-elämäntapaan". Nautin siitä kyllä täysin rinnoin, mutta välillä ajatukset todellakin poukkoilevat suuntaan jos toiseenkin. Kun on hyvä putki päällä, treenit kulkevat, terveellinen ruoka maistuu, motivaatio on huipussaan, tästä kaikesta on niin helppo nauttia ja on mukava olla oman itsensä kanssa. Voi olla tyytyväinen itseensä ja aina kehittyvään peilikuvaan. Mutta odotas, kun iskee väsymys, motivaatiopula, täydellinen romahdus. Mitä tapahtuu? Salille ei jaksaisi millään raahautua, ajatuskin aamulenkistä tuntuu vastenmieliseltä ja inhottavalta.. Kevyt, terveellinen ruoka, ähh.. Aikataulut, valmiiksi punnitut ruoka-annokset jääkaapissa.. Ei kiitos!

Tällainen fiilis on jotakuinkin ollut nyt hilppasen yli kuukauden, niin kun jo edellisessä postauksessani kerroin. Joskus sitä vaan tulee kausia, jolloin tiukka elämä ei maistu. Otan muutenkin koko "fitness-elämäntavan" liian vakavasti, se on ollut minulle aina vähän niin kuin ykköstyö ja jopa pakkomielle. En kuitenkaan haluaisi, että se määrittelisi minua kokonaan. En ole kisaaja, enkä ammattilainen. Haluan tehdä myös normaaleja asioita, esim. skipata salitreenit ja mennä vaan rannalle makoilemaan ja syömään jäätelöä. Ilman huonoa omaatuntoa. Koska se on normaalia. Jos sitä tekee joskus, välillä. Näinä viimeaikoina olenkin oppinut vähän enemmän rentoutumaan. Joinakin päivinä ehkä vähän liikaakin, mutta itseasiassa se on tuntunut nyt paljon paremmalta, kuin se älytön stressaaminen kaikesta. Vaikka vähän takapakkia nyt onkin tullut. On kuitenkin ollut hyvä ja seesteinen olo. No panic.

Niin kuin kerroin, varasin tuossa online pt tunnin jossa keskustelin kiristelemisen aloittamisesta. Valmentaja suositteli kuitenkin nykyisten ohjeiden mukaan menemistä, mutta antoi minulle kuitenkin myös mahdollisuuden siirtyä jo niukennettuun ruokavalioon. Ensin ajattelin meneväni ohjeiden mukaan, mutta pienen pohdiskelun jälkeen päätin kuitenkin siirtyä uuteen ruokavaliomalliin, jonka aloitinkin tänään. Siitä, että otin ikään kuin varaslähdön tälle kiristelylle, on tuskin haittaa näiden löllöilyviikkojen jälkeen :)

Yhtenä tekijänä (varsinkin viime viikon suhteen) tähän "rentoiluun", on ollut meidän perheen uusi tulokas :) Pieni ja suloinen, 9 ja puoli viikkoinen Venäjäntoitsu pallurainen! <3 Hän ei ole kamalasti antanut minun aamuisin nukkua, ja päivisinkin olen saanut olla jatkuvasti vahdissa suhteelliseen vilkkaan luonteen (lue: kurittoman kakaran) takia ;) Nukuttu siis on silloin kun pentukin, se on ollut ainoa vaihtoehto. Unirytmi on siis ollut suhteellisen sekaisin. Tässä kohtaa taas mietin vähän elämän prioriteetteja, huolehdinko pennusta, ettei hän ole vaaraksi itselleen (esim. sähköjohdot) tai muille (tavaroille), vai pingonko kaikesta huolimatta salille, jättäen pennun uuteen kotiin? Oli aika selvää kumman tässä kohtaa valitsen :) Asioiden priorisointi, muistakaa se asia, hyvät ihmiset!

Lopuksi vähän kuvia tästä ihanuudesta :)