Pahin ohi?

Ainakin kovasti toivon niin. Kuten jo aiemmin mainittu, "pientä" motivaatiopulaa on ollut ilmassa. Kroppa ja mieli ovat kummatkin olleet todella väsyneitä viime aikoina. Erityisesti mieli. Vasta eilen alkoi tuntua, että olo alkaisi ehkä normalisoitua. En kuitenkaan uskaltanut eilen vielä iloita, onhan sitä ennenkin menty hutiin. Luulee taas olevansa iskussa, mutta seuraava päivä menee aivan yhtä monkerölle kuin ne muut edellisetkin..

Eilen kuitenkin heti aamusta oli hinku lähteä salille, ja jo samana iltana toivoin, että olisi jo aamu ja pääsisi pinkomaan ulos aamuaerobiselle! Tänä aamuna vaihdoin juoksemiset kuitenkin taas salitreeniin, sillä heräsin suhteellisen myöhään ja minulla oli NÄLKÄ :D Aamuaerobisen teen siis tyhjällä vatsalla, joten ruokaa olisin saanut vasta noin tunnin päästä.. Tämä nälkä oli ihan uusi tunne näin aamusta, sillä viime päivinä aamuinen olo on ollut lähes päinvastainen. On lievästi sanottuna ähkyttänyt. Kun syö vähän vapaammin, minulla helposti käy niin, että ruokailu painottuu sinne iltaan. Vaikka olo on paljon parempi, kun ruokailua keventää iltaa kohden.

Salitreenit käyvät entistä tuskaisemmiksi näillä ilmoilla, vaikka salilta ilmastointi löytyykin. Tuntuu että voimat eivät ole ihan niin huipussaan kuin normaalisti, välillä ehkä vähän huippaa päässä tai on muuten sekava olo, ja hikeä pukkaa niin julmetusti. Joskus kun tuntuu, että hikeä on vaikea saada kunnolla virtaamaan salitreenissä, niin nyt ei ainakaan ole sitä ongelmaa :D Menee kyllä vähän ärsyttävyyden puolelle jo..

En olisi kyllä uskonut, että tämä motivaatiopula kestää ihan näin kauaa. En pysy enää edes mukana laskuissa, kuinka paljon aikaa tässä on mennyt "hukkaan". Ajatuskin masentaa. Tottakai olen suurimman osan ajasta koittanut skarpata, mutta eihän minulle mikään puolihuolimaton räpellys riitä :P Parhaani olen kuitenkin yrittänyt näillä olotiloilla, nyt vaan yritetään ettei näitä enää tulisi. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta, itseasiassa olen huomannut tämän olevan aikalailla väistämätöntä kohdallani. Täytyy vain keksiä, mikä siihen auttaa. Kevennetyt viikot? Ei liian suuria tavoitteita? Ei liian tiukkoja aikatauluja? Turhan neuroottisuuden eliminoiminen? Rentous ruokavalion suhteen? Ehkä jotain näistä. Tai kaikki.

Toivotaan nyt että ollaan selvillä vesillä :) Nyt siltä ainakin tuntuu, olo ja mieli on ihan toisenlainen kuin pari päivää sitten. Kun vaan keksisi, miksi tuo motivaatio lähtee, ja mistä syistä se sitten yhtäkkiä palaa.

Perjantaina tulee jälleen uudet päivitykset :) Itse pyysin tuon kiristelyruokavalion jo vähän aiemmin, ja luulenkin, että se on nyt "virallisesti" perjantaina minulle tulossa. Ruokavalion suhteen siis tuskin tulee yllätyksiä, uusi treeniohjelma tosin hieman jännittää.. Nyt kun kiristely alkaa, lisääntyvätkö aerobiset entisestään? Niitä kun ei nytkään ole mitenkään vähänlaisesti, 3-5 kertaa viikossa. Onneksi nyt hyvin fiiliksin otan vastaan kaikki tulevat muutokset :) Enää 2 kuukautta jäljellä, mutta kyllä siinäkin jotakin kerkeää. Kaikkihan riippuu siitä, kuinka hyvin dieetti puree, ja paljonko on tullut takapakkia lösäilyn jäljiltä. Voihan se olla, että kehossa suurimmilta osin nestettä ja turvotusta, joka lähtee ilmojen viiletessä ja terveellisen ruuan ja treenin tullessa taas kunnolla mukaan kuvioihin. Ehkä toiveajattelua ;) Yleensä dieetillä minulta on lähtenyt viikossa 400-500g, mutta ei sitä tiedä miten kroppa reagoi, kun nyt on 4kk menty vähän suuremmilla kaloreilla, kuin mitä ennen olen "itsekseni" mennyt. Itsehän olin jatkuvasti dieetillä ja pienillä kaloreilla, kun tuntui ettei se paino vaan jossain vaiheessa enää pudonnut, ja jos putosi, niin tuli nopeasti takaisin. Enää en tee sitä virhettä. Siinä vasta niitä takapakkeja tuleekin, kun jatkuvasti koittaa vaan kituuttaa.

On se vaan jännä, kun joskus se terveellinen ruoka ei vaan maistu. Nyt kuitenkin taas ruotuun palanneena (näin dieetillä suhteellisen nälkäisenä) sitä oikein odottaa sitä seuraavaa ateriaa! Vaikka se on aika samaa joka päivä :) Pitää vaan osata etsiä ne sen hetkiset itselle mieluisat herkut! Niistäkin voisin löpistä vaikka kuinka, mutta se vaatisi jo oman pikku postauksensa ;) Tässä kuitenkin pari tämän hetkistä, ruokavalioon soveltuvaa lemppariruokaa kuvina! Nää auttaa jaksamaan ;)

+riisi ;)

Tsemppiä kaikille muillekin MSF3 ryhmäläisille! Loppukiri <3 Ja mehän jatketaan tästä vielä yhdessä MSF3 part II:n puitteissa, eiks je? :)

Toinen tapaaminen, Helsinki

Tällä kertaa ryhmämme yhteistapaaminen järjestettiin Helsingissä, Crossfit Basementissä. Tutun kaavan mukaan ihana Alona piti meille ensin pienen tsemppipuheen. Muutenkin keskustelimme aiheesta, omista tuntemuksista, tavoitteista, mitä ikinä mieleen tulikin. Alonalla todellakin on järki päässä, eikä hän ota kaikkea liian vakavasti. Pääasiassa tämän lajin "harrastaminen" tulisi olla kuitenkin mielekästä, ei pakkopullaa taikka jonkinlainen neuroottisuus. Itse hän ohjeistikin, että kesällä voi ja pitääkin ottaa vähän rennommin, eli ei paniikkia :) Eikä kaikki tähän valmennukseen lopu.

Ihana Alona tsemppipuhetta pitämässä :)

..ja oppilaat kuuntelee :)

Jutustelun jälkeen aloitettiin taas poseharjoitukset. Ensin vähän käveltiin, ja Alona muistutteli korkkareilla kävelyn ohjenuorista. Posetuksissa käytiin taas läpi bodyfitness-asento, sekä bikinifitneksen etu-, sivu-, ja taka-asennot. Vielä ne eivät ihan nappiin mene, mutta koko ajan paremmin alan sisäistää jutun jujun. Ilman peiliä on vaikea mieltää miltä asennon pitäisi näyttää, asennossa kun tuntuu niin luonnottomalta olla. Alona kuitenkin kehui asentoani, jeijj! ;)

Bikinifitness-etuasennon harjoittelua ja tiukaa keskittymistä :D

Kisoissa käytetään erilaisia pieniä kikkoja, jotka saavat tietyt kohdat näyttämään isoilta, ja halutut kohdat näyttämään taas vastaavasti pienemmiltä. Yllä olevassa asennossa saadaan illuusio esim. reisiin ja vyötäröön. Reidet saadaan näyttämään muodokkaammilta, vaikkei niitä saisi asennossa jännittää. Mutta, kyllä niitä jännitettään, ja tuossa sennossa se jännitys tulee ikään kuin itsestäänkin :) Vartalon kierrolla taas saadaan aikaan illuusio kapeammasta vyötäröstä. Tuossa kuvassa kiertoa on vaikea nähdä löysän treenitopin alta. Kierto voisi myös olla vieläkin voimakkaampi.

Myös bodyfitneksen kikkoja harjoiteltiin. Etuasennossa seisottaessa lavat on avattava niin, että lihaserottuvuus tulisi paremmin esiin, niin selästä kuin edestäpäin katsottuna. Olkapäät on saatava näyttämään mahdollisimman isoilta, mutta epäkkäiden tulee olla laskettuina alas. Ei siis riitä että olkapäät nostetaan korviin. Tätä on ensin aika hankala oppia, mutta hetken peilin edessä vääntelehtiessäni, taisin ymmärtää miten tuo kyseinen illuusio saadaan aikaan.

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kun äkkiä pimeässä peilin edessä kännykän kameralla nappasin :)

Sitten itse treeneihin :) Luvassa oli taas crossfit-tyyppiset treenit, kerran kun crossfit-salilla oltiin.
Tämänkertaiseen treeniin kuuluivat lämmittelyt (mm. juoksua rakennuksen ympäri, askelkyykkyjä, mittarimatoa jne.), maastavetotekniikan harjoittelua, sekä varsinainen WOD eli Workout Of the Day. WOD kesti yhteensä 6 minuuttia. Yksi kierros sisälsi 10 x burpee (aina ennen uutta burpeeta oli hypättävä tangon yli), 10 x maastaveto ja 10 x istumaannousu. Tuona kuuden minuutin aikana oli siis mentävä niin monta kierrosta kuin vain suinkin kykeni, ilman taukoja. Treenin vetäjinä toimivat BodyCampin Justus sekä Crossfit Basementin Charlie.

Laitoin sykemittarin "tikittämään" lämmitelyn hölkkäilystä asti, ja aikaa kului kokonaisuudessaan tarkalleen 57min ja 38sek. Viime tapaamisessa harmitti, kun ei ollut sykemittaria asennettuna. Treeni oli nimittäin aikamoinen killeri ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä kuinka korkealla ne sykkeet oikeen huitelee. Edellinen treeni oli mielestäni raskaampi, siinä mielessä että se otti enemmän keuhkojen päälle. Tämä treeni oli kuitenkin itselleni mieluisampi ja tuntui tehokkaammalta, eikä missään nimessä liian kevyeltä! Ja ihan kiitettävällä tasolla ne sykkeet tässä ainakin olivat..

Kaikin puolin siis taas mukava tapaaminen :) On ihanaa kun alkaa jo vähän tunnistaa naamoja, ollaanhan tässä jo yli 3kk yhdessä taivallettu, vaikka livenä kovin vähän nähtykin :) Voin kyllä kertoa että varsinkin takalisto ja alaselkä on ollut treenin jäljiltä aika hellänä, auts! Liikkuminen ja varsinkin istumaan meno on tuottanut pieniä vaikeuksia :D Mutta vielä on kaksi tapaamista edessä (jihuu!), joista toinen vielä Helsingissä ja viimeinen taas Tampereella. Viimeisessä tapaamisessa on tiedossa kaiken muun lisäksi vielä loppumittaus, joka kieltämättä alkaa jo vähän jännittää.. Extrana tietysti tapaamisiin on tulossa vielä ne kuvauksetkin :) Ne vasta jännittääkin!

Koitetaan jaksaa painaa loppuun asti, hyvällä mielellä ja omallatunnolla :)

Ajatusmaailman pyörittelyä

Hello, long time no see.. Olen tosi huono raahaamaan itseäni koneelle kirjoittelemaan, jos fiilis ei ole ylimmillään. Nyt kun kiinnostus ei ole ollut huipussaan, ei ole ollut kamalasti motivaatiota kirjoittaakaan. Missään nimessä en kuitenkaan ole mitään lopettamassa :)

Viime päivinä olen aika paljon pohtinut omaa ajatusmaailmaani ja suhdettani tähän niin sanottuun "fitness-elämäntapaan". Nautin siitä kyllä täysin rinnoin, mutta välillä ajatukset todellakin poukkoilevat suuntaan jos toiseenkin. Kun on hyvä putki päällä, treenit kulkevat, terveellinen ruoka maistuu, motivaatio on huipussaan, tästä kaikesta on niin helppo nauttia ja on mukava olla oman itsensä kanssa. Voi olla tyytyväinen itseensä ja aina kehittyvään peilikuvaan. Mutta odotas, kun iskee väsymys, motivaatiopula, täydellinen romahdus. Mitä tapahtuu? Salille ei jaksaisi millään raahautua, ajatuskin aamulenkistä tuntuu vastenmieliseltä ja inhottavalta.. Kevyt, terveellinen ruoka, ähh.. Aikataulut, valmiiksi punnitut ruoka-annokset jääkaapissa.. Ei kiitos!

Tällainen fiilis on jotakuinkin ollut nyt hilppasen yli kuukauden, niin kun jo edellisessä postauksessani kerroin. Joskus sitä vaan tulee kausia, jolloin tiukka elämä ei maistu. Otan muutenkin koko "fitness-elämäntavan" liian vakavasti, se on ollut minulle aina vähän niin kuin ykköstyö ja jopa pakkomielle. En kuitenkaan haluaisi, että se määrittelisi minua kokonaan. En ole kisaaja, enkä ammattilainen. Haluan tehdä myös normaaleja asioita, esim. skipata salitreenit ja mennä vaan rannalle makoilemaan ja syömään jäätelöä. Ilman huonoa omaatuntoa. Koska se on normaalia. Jos sitä tekee joskus, välillä. Näinä viimeaikoina olenkin oppinut vähän enemmän rentoutumaan. Joinakin päivinä ehkä vähän liikaakin, mutta itseasiassa se on tuntunut nyt paljon paremmalta, kuin se älytön stressaaminen kaikesta. Vaikka vähän takapakkia nyt onkin tullut. On kuitenkin ollut hyvä ja seesteinen olo. No panic.

Niin kuin kerroin, varasin tuossa online pt tunnin jossa keskustelin kiristelemisen aloittamisesta. Valmentaja suositteli kuitenkin nykyisten ohjeiden mukaan menemistä, mutta antoi minulle kuitenkin myös mahdollisuuden siirtyä jo niukennettuun ruokavalioon. Ensin ajattelin meneväni ohjeiden mukaan, mutta pienen pohdiskelun jälkeen päätin kuitenkin siirtyä uuteen ruokavaliomalliin, jonka aloitinkin tänään. Siitä, että otin ikään kuin varaslähdön tälle kiristelylle, on tuskin haittaa näiden löllöilyviikkojen jälkeen :)

Yhtenä tekijänä (varsinkin viime viikon suhteen) tähän "rentoiluun", on ollut meidän perheen uusi tulokas :) Pieni ja suloinen, 9 ja puoli viikkoinen Venäjäntoitsu pallurainen! <3 Hän ei ole kamalasti antanut minun aamuisin nukkua, ja päivisinkin olen saanut olla jatkuvasti vahdissa suhteelliseen vilkkaan luonteen (lue: kurittoman kakaran) takia ;) Nukuttu siis on silloin kun pentukin, se on ollut ainoa vaihtoehto. Unirytmi on siis ollut suhteellisen sekaisin. Tässä kohtaa taas mietin vähän elämän prioriteetteja, huolehdinko pennusta, ettei hän ole vaaraksi itselleen (esim. sähköjohdot) tai muille (tavaroille), vai pingonko kaikesta huolimatta salille, jättäen pennun uuteen kotiin? Oli aika selvää kumman tässä kohtaa valitsen :) Asioiden priorisointi, muistakaa se asia, hyvät ihmiset!

Lopuksi vähän kuvia tästä ihanuudesta :)

Ohjelmien päivitys, kk 3/6

Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että puoliväli valmennuksessa on saavutettu :) Aika menee kyllä todella nopeasti! Muistan, kun olin juuri aloittanut valmennuksen, ja juttelin muiden kanssa jotka olivat silloin jo omansa puolivälissä. Olin niin kateellinen, ajattelin vain että voi että, joskus itsekin olen tuossa tilanteessa, mutta en vielä pitkään aikaan! Varmasti paljon on tapahtunut siihen mennessä. No, nyt kun tässä ollaan, niin enpä nyt niinkään sanoisi :D Tietysti jotain muutosta on tullut, mutta (valmentajienkin mukaan) suurin ulkoinen muutos tulee tapahtumaan kahtena tai kolmena viimeisenä kuukautena. Ja onhan se nyt sanomattakin selvää, koska silloin alkaa se itse kunnollinen kiristely, jolloin rasvaa lähtee huomattavasti nopeammin ja enemmän kuin tähän asti. Lihasmassa ei kuitenkaan kasva kauhean nopealla tahdilla, eikä varsinkaan kolmessa kuukaudessa mitenkään silmin nähtävästi. Varsinkin, jos päällä on hieman ylimääräistä. Tulokset tietysti riippuvat myös todella paljon siitä, millaista elämää on elänyt ennen valmennusta, omaako jo urheilu-/salitaustaa vai onko löllöillyt vaan sohvaperunana. Tämä kolme kuukautta ei kuitenkaan tunnu missään nimessä turhalta. Olen saanut niin paljon tukea ja oppia muilta, että kehitystä on tapahtunut kyllä hurjasti varsinkin oman pääkopan sisällä :)

Tämä kolmas kuukausi oli minulle ehdottomasti vaikein. Pari ensimmäistä kuukautta meni puhtaasti, mutta tätä kolmatta kuukautta en jaksanutkaan enää mennä niin täysillä. Monena päivänä minuun iski kamala motivaatiopula, yhteensä nuo päivät kattivat varmaankin noin kolmisen viikkoa, eli melkein koko kuukauden ajan. Yritin pyristellä päivät läpi, toiset meni huonommin, toiset paremmin. Luulen että suurin syy tähän motivaation puuttumiseen oli yksinkertaisesti väsymys. Niin fyysisesti kuin ehkä henkisestikin. Minä ainakin olen sellainen, että helposti asetan itselleni liikaa tavoitteita, ja kun en niitä pystykään suorittamaan, seuraa siitä hirveä rangaistuskierre itseään kohtaan. Eihän sieltä sitten helpolla ylös päästä, kun missään vaiheessa ei tajua höllätä ja antaa asioiden hetken vain olla. Tämän kun lopulta ymmärsin, niin johan helpotti. Yhdenkin päivän pelkästään vaan nukuin ja nukuin. Ensin yöunet kellon ympäri, sitten pari tuntia hereillä ja sitten taas untenmaille.. Lopulta heräsin joskus iltapäivällä. En ottanut stressiä treeneistä, en ruuasta. Pakko sanoa, että se teki todella hyvää! Välillä ihmettelen sitä, miten noin neljä vuotta jo fitness-urheilusta kiinnostuneena, ja sitä enemmän tai vähemmän harrastaneena, en ole vieläkään oppinut kuuntelemaan omaa kehoani. Minulla on niin kova pää, etten anna kroppani hälytyskellojen mennä tahtotilani edelle. Onneksi nyt ollaan kuitenkin taas elävien kirjoissa ja motivaatio on huipussaan! ;)

Tosiaan, monilla (kuten myös minulla) oli sellainen käsitys, että kolme viimeistä kuukautta kiristellään, eli ollaan varsinaisella dieetillä. Kuitenkin monien tyttöjen kalorit nousivat tähän päivitykseen, kuten myös minulla, vaikkei kuitenkaan paljoa. 1900kcal ohjelmaa viime kuun noudattaneena, hyppäsivät kalorit nyt takas taas tuohon 1950:een. Kuten arvata saattaa, monella iski hirveä huoli, ehtiikö kuntoon valmennuksen loputtua. Niin myös minulla. Kuitenkin se noin 8kg rasvaa tulisi saada pois. Valmentajat sanoivat ettei mitään hätää ole, että varmasti päästään kuntoon. Varasin kuitenkin vielä online pt -tunnin itselleni, niin he saavat pyöritellä ohjelmiani vähän tarkemmin ja miettiä lasketaanko kaloreita sittenkin, jottei viimeisistä kuukausista tulisi niin rajuja. En kuitenkaan suoraan halua tuota pienemmän kalorimäärän ohjelmaa pyytää, vaikka tiedän että sen saa jos haluaa. Tahdon luottaa ammattilaisten näkemykseen, ja kuka nyt haluaisi ehdoin tahdoin syödä vähemmän?! :D

Treenien määrä pysyi ennallaan, ja onkin aika vaikea uskoa, että ne tästä enää tulisivat kasvamaankaan. Nyt siis viikossa yhteensä 3 salitreeniä, 2 intervalliharjoitusta ja 2-3 aerobista, jotka itse suoritan aamulenkeillä tyhjällä vatsalla :) Tuo määrä oli jo edellisessä ohjelmassa, joka sopii minulle todella hyvin! Salitreenien sisältö tietysti muuttui, niin kuin joka kuukausi, jotta lihakset saavat jatkuvasti uutta ärsykettä. Treenijakoa vaihdettiin ja nähdäkseni treenejä on myös tiivistetty. Viimeksi kun liikkeitä per salitreeni oli 8-12, nyt vain enää 6-8! Ihanaa! Jaksaa keskittyä todella paljon paremmin, ja tehdä liikkeet ajatuksella, kun niitä ei ole turhan paljoa samalle kerralle. Hyvillä mielin siis neljättä kuukautta kohti :) Jo ensi viikolla on jo seuraava ryhmän tapaaminenkin Helsingissä! Jesjes :)

Mittoja ei nyt tule, koska minulla ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa otella niitä sunnuntaina :D Syystä että tuntui että turvotus oli aika jäätävä, enkä ollut "oikeissa mitoissani". Jospa tämän viikon lopussa sitten, kun ollaan oltu taas selvillä vesillä jonkin aikaa ;) Tässä kuitenkin pari pöhötyskuvaa viimepäiviltä ;D

Valaistus tekee ihmeitä ;D Niitä palikoita odotellessa..

Salirotta

<3: