Uusi alku!

Arvatkaapa mitä? MÄ KÄVIN TÄNÄÄN LENKILLÄ! Antibioottikuuri loppui tiistaina ja olo on ollut sen jälkeen huomattavasti parempi. Mahtava fiilis, tuntuu niin oudolta, kun voi nostattaa kunnolla sykettä eikä päähän satu tai tule heti huonovointiseksi. Tuntuu kuin olisi toipunut jostain pitkästä kuntoutuksesta. Olenhan mä jo aika pitkään joutunut olemaan urheilematta, viime salikerta oli 4.9. ja jo silloin oli päällä lähes päivittäiset päänsäryt ja väsymys O_O. Kerran koitin käydä kävelylenkillä (niin kuin edellisessä postauksessa jo kerroinkin), mutta sitä ei nyt voinut edes urheilusuoritukseksi kutsua.

Olo on vähän samankaltainen, kuin silloin kun sain pari vuotta sitten kipsin pois jalasta (ja kun olin oppinut kipsin jälkeen taas kävelemään). Nilkkaani oli tullut tuolloin pieni murtuma, ja makasin sohvalla ainakin 7 viikkoa. Se vasta hajottavaa olikin, kun muuten olo oli ihan terve. Tunne oli sanoinkuvailematon, kun pystyin vetämään farkut jalkaan (kipsin takiahan ei mitään tiukkalahkeisia housuja voinut käyttää) ja jopa kävelemään näteillä pikku korkkareilla! Ja ylipäätään KÄVELEMÄÄN! Kyllä niitä omia kinttuja ja terveyttä alkaa kummasti arvostaa, kun ne ovat heikossa kunnossa.

Vaikka flunssa nyt taitaakin olla lopullisesti kaikonnut, en ole silti välttynyt kaikelta säryltä tällä viikolla. Tämän vuoksi tänään olikin viikon ensimmäinen urheilupäivä. Maanantaina (eli viikko sitten) alkoi kummallinen jalkapohjan särky, joka päivien saatossa meni siihen pisteeseen että kävelykin tuotti pientä tuskaa, välillä jopa pelkkä makoilukin. Tässä olen vähän tutkiskellut, että kyseessä on varmaan jonkinlainen jalkapohjan jännekalvon tulehdus/ärtyminen. Tulehdus se kuitenkaan tuskin on, sillä jalka tuntuu nyt jo paljon paremmalta kuin pari päivää sitten. Senkin uhalla aamulla herätessäni päätin, että nyt on päästävä jo liikkumaan. Jalka ei ainakaan vielä tunnu olevan pahenemaan päin.

Viime kuukausi on siis mennyt aika masentuneissa merkeissä, kaikki on tuntunut ihan toivottamalta. Ehkä sen takia ettei ole päässyt urheilemaan/pystynyt tekemään normaaleja asioita, ehkä sen takia että on yksinkertaisesti ollut niin väsynyt ettei mikään ole huvittanut. Tästä syystä olen ollut nyt aika pohjalla, ja sen kertoo kyllä peilikin.. Mutta aamulla olin niin fiiliksissä kun urheiluinto on nähtävästi taas palaamassa, että treenivaatteita pukiessani päätin räpsäistä pari rehellistä peilikuvaa :) Suoraan sängystä pimeässä huoneessa, kuten huomaa :D

En tiedä kuinka hyvin huomaa kuvista, mutta elopainoa on tullut nyt ainakin muutamat kilot lisää. Itse sen kyllä huomaa erittäin hyvin ;) Kyllä huomaa, miten paljon vähemmän sitä kuluttaakin kun ei käy säännöllisesti urheilemassa. Tästä lähtötilanteesta nyt siis taas uuteen nousuun! Ei auta itku markkinoilla, nyt on ainakin saatu levättyä ja kunnolla :)

Eikä tämä tähän vielä jää, on mulla myös yksi uusi innostuksen kohde! Nimittäin HULAHOOP :) Ihaillen olen ainakin kuukauden verran katsellut Youtubesta erilaisia hooppivideoita, ja viikko sitten sain hommattua kotiini ihka oman vanteenikin! :) Hooppaushan on ihan loistavaa vastapainoa saliharjoittelulle!

Lisää hooppauksesta sivulla vannetanssi.fi.

 

 

 

Meikän ihka oma hulavanne <3

Tässä pari lempparivideota :) Niin siistin näköistä! <3 Viime päivät onkin mennyt erilaisia temppuja harjoitellessa Youtube-videoiden voimin. Hooppitunnit alkaa sitten marraskuussa!

Ja eihän postaus olisi mitään ilman ruokakuvia! ;) Eilen nimittäin taas toteutin yhden "superfood-reseptin", Chia-siemenvanukkaan. Makunsa vanukas saa kookoksesta ja banaanista.

Halutessaan reseptiin voi lisätä vielä hiukan makeutusta. Päällä Cantaloupe-melonia, vaniljakurpitsansiemeniä ja goji-marjoja :) Resepti otettu täältä.

400 ml kookosmaitoa

 1 banaani

1dl Chia-siemeniä

Hyvää syssyä!